Päivälento ensin Bangkokista Jakartaan, sieltä vaihto Semarangiin. Perillä 20.45 ja vastassa parhaan toimittajamme koko perhe ! Tämä on jo merkki pitkästä tuttavuudesta ja olemme otettuja kunniasta tavata myös lapset. Menemme syömään hyvää paikallista ruokaa ja noin klo 23.00 pääsemme vihdoin hotelliin. Olemme majoittuneet samaan hotelli Ciputraan monesti aikaisemmin ja sijainti on loistava. Kunnes klo 03.45 herään ulkoa kantautuvaan ääneen. Mitä tapahtuu ? Ehkä olemme aikasemmilla matkoilla olleet niin väsyneitä ettei lähellä sijaitsevan moskeijan aamurukous ole kuulunut unemme läpi. Nyt seison ikkunan vieressä ja katselen kun kaupunki herää. Indonesiailaiset heräävät jo klo 04.00 ja päivän ensimmäinen rukoushetki on 04-05.00 aamulla ja lapset lähtevät kouluun yleensä jo kuudeksi kun aurinko on jo noussut. Täällä eletään auringon mukaan, illalla klo 18.00 on jo pimeää ja elämä hidastuu kun valmistaudutaan yöpuulle.
Saimme todeta tämän auton takapenkiltä kun päivän päätteeksi matkasimme autolla Semarangista Cireboniin kello viidestä yhdeksään. Mitä lähemmäksi Cirebonia tulimme sitä hiljaisempaa oli.
Auringon vaikutuksenhan näkee hyvin myös meissä suomalaisissa , talvella olemme visusti kotona klo 21 kun kesällä kaikki on silloin vielä mahdollista, vierailut ystävien luokse ym.
Tsemppiä ja virkeyttä siis tulevalle talvelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti